Unelmien elämistä suurperheenä

Ai teitä on niin monta?!

Niin meitä on tosiaan meidän perheessä 7 henkilöä. Suurperheen leima taidettiin saada jo neljännen lapsen kohdalla. Varmasti moni sitä miettii, että millaista se meidän arki sitten oikein on.

No ihan tavallista, meidän näköistä arkea se on. Olen monelle sanonut, että se olisi niin eri jos meille olisi tullut viisi lasta kerralla. Veikkaan, että silloin se elämä olisi heittänyt kunnolla kuperkeikkaa ja totutut rutiinit mennyt uusiksi. Nyt me ollaan saatu kasvaa perheenä jokaisen lapsen myötä. Ollaan aina saatu miettiä ja kokeilla miten se arki pyörii parhaiten juuri tällä kokoonpanolla. Niin ja meillä on ollut vain se yksi vauva kerrallaan jota ollaan saatu ihastella ja hoitaa.

Meillä syödään aina koko perhe samaan aikaan, niin päivälliset, lounaat kuin ilta- ja aamupalat. Koska jos meistä jokainen söis omaan aikaan, niin ruuat olisi pöydällä vaikka kuinka kauan. Meillä on lapsille opetettu jo pienestä lähtien minne likaiset vaatteet laitetaan ja minne kengät laitetaan kun tullaan pihalta sisälle. Mutta luulen, että nämä on sellaisia asioita jotka kyllä toteutetaan pienemmässäkin perheessä. Meillä niitä hujan hajan olevia vaatteita ja kenkiä olisi vain monta kertaa enemmän levällään, jos niitä ei laitettaisi paikoilleen.

Ilman kalenteria olisin pahasti hukassa.

Meillä on myös kalenteri johon tulee kuukaudessa ihan hurjasti merkintöjä. Sinne tulee tällä hetkellä kolmen koululaisen vanhempainiltoja ja viiden lapsen hammaslääkäri ja neuvola-aikoja. Ilman kalenteria olisin pahasti hukassa. Mutta kun kaikki on merkattu ylös, on menemiset ja tulemiset suhteellisen helppo saada hoidettua. Meillä hammaslaakäriin menee se vanhempi jolla on helpompi saada töistä vapaata, ei esim äiti. Toki tulee usein soitettua juuri hammaslääkäriin, että saisiko kaikille lapsille samalle päivälle ajat, näin tulee helposti kuitattua tuollaiset käynnit.

Meteli, no sitä piisaa. Jos vain kaikki lapsetkin kertovat omia asioitaan ääneen, niin kyllä sitä ääntä tulee. Saatikka jos menossa on vauhdikas leikki, johon kaikki osallistuvat. Mutta niin osaksi meidän elämää sen on jo omaksunut, että ilman en vaan osaa olla. Jos meillä on kaikki lapset jossain ja olen yksin kotona, niin radio on ihan pakko laittaa päälle, muuten tulee ihan hassu olo!

Saako meillä lapset olla lapsia, vai onko ne isommat lapset jotka hoitaa pienempiä? Tähän jyrkkä ei. Meillä on aikuiset ne jotka hoitavat pienempiä, niitä jotka antavat ruokaa ja vaihtelevat vaatteita. Joskus toki isommat saattavat auttaa pienempien vetoketjujen kanssa tai tehdä voileivän jos ei nyt juuri ole jompaa kumpaa vanhempaa näkyvillä. Mutta kyllä meillä kaikki lapset saa nauttia omasta lapsuudestaan.

 Mun sydämessä on paikka ihan jokaiselle!

Entäs sitten se rakkaus ja aika, piisaako se kaikille? Tätä tuntuu moni pohtivan ja joillakin se on jopa este yrittää lisää lapsia. Tähän on vain yksi vastaus ja sitä ei tarvitse edes miettiä. Rakkautta kyllä piisaa ja kaikkia lapsia rakastaa ihan yhtä paljon. Mun sydämessä on paikka ihan jokaiselle! Ja aikaakin kyllä pystyy antaa jopa jokaiselle lapselle yksinäänkin. Se ei välttämättä ole koko päivän kestävä kaupunkireissu, vaan se voi olla yhteinen pieni hetki pihalla, kun muut touhuilee omiaan. Tai se voi olla ihana juttelu hetki, kun vie lasta harrastukseen. Joskus tulee myös iltaisin istuttua jonkun lapsen sängyn reunalla ja juteltua kaikesta mahdollisesta. Pienemmille se on joka iltainen iltasatu hetki, jolloin saa käpertyä äidin tai isän syliin kuuntelemaan satua. Sen ajan kyllä löytää, kun vain haluaa!

Vaikka me joskus kerätään katseita ja joskus jotain supinaakin on kuulunut, kun kävellään koko perhe jossain, niin mä en ikinä häpeä meitä. Jokainen lapsi on ollut yhtä toivottu ja kovasti odotettu meille. Oon niin suunnattoman onnellinen meidän ihanasta isosta perheestä<3

Kuva: Pixbay