Vapputerveisiä sairastuvalta

02.05.2018

No niin, tämän piti olla ihan erilainen viikko. Eilen meidän piti lähteä sinivalkoisin siivin kohti Saksaa. Kuinkas siinä sitten kävikään? Ensin keskimmäinen toi päiväkodista pöpön mukanaan, ja ylläripylläri maanantaina koko piparkakkupoikien kolmikko oli kuumehuuruissa sängyn pohjalla. Iloinen pakkaaminen vaihtuikin siis lääkäriajan varailuun, todistusten pyytelyyn, peruutuskulujen (huh, huh) kyselemiseen ja vakuutuspapereiden tutkimiseen. Ennen kaikkea se kuitenkin oli täynnä pettymyksen itkua, olisihan edessä ollut kauan odotettu matka Legolandiin. 

Jos ketutukseen voisi kuolla, olisi niin käynyt mulle maanantaina.

Mutta kuten huomaatte rauhallisena ja tasapainoisena vanhempana olen päässyt asiasta yli  p##k**#l#. Oikeastaan en kyllä ole, enkä usko että niin rauhallista vanhempaa onkaan, joka pääsee yli niistä krokotiilin kyyneleisistä silmistä. Se uuden loman odottaminen vain vie niin hurjan pitkään.

Koska kuitenkin pohjimmiltani olen peruspositiivinen ihminen, ajattelin kaivaa teille tästäkin surkuviikosta pari mukavaa juttua. Ensimmäinen on se, että vappu sää oli synkkä ja sateinen. Perisuomalaiseen tapaan lohdutti se tieto, että muidenkin vappusuunnitelmat menivät uusiksi, tai sitten hytisivät sitkeästi eväsvilteillään sadekuurossa. Olisi ollut vielä kurjempaa sairastaa auringonpaisteessa.

Toinen kiva juttu oli lukeminen. Ja kun kuumepotilaita oli kolme, saa äiti lukea lukemasta päästyäänkin. En tiedä liittyykö se samaan suomalaiseen peruskateuteen, mutta meidän lapset on aina kipeänä rakastaneet satukirjoja, joissa myös hahmot ovat kipeitä. Ehkä tieto siitä, että toisillakin on kurjaa lämmittää. Toinen vaihtoehto on, että satujen onnelliset loput antavat toivoa paremmasta. Emppu parantuu ja elämä palaa mallilleen. Mimmi lehmä pääsee takaisin laitumelleen, nauttimaan kesäauringosta. Luultavasti se oma sairastaminen tuntuu helpommin hallittavalta, kun sitä voi läpikäydä satukirjojen kanssa.

Kuvan kirjat ovat meidän 3 -vuotiaan suosikkeja. Ne kaivetaan aina kaapista, kun sairaslomapäivä koittaa. Monet Mimmi lehmä kuvakirjat sisältävät vielä liikaa tekstiä ja vuoropuheluita, jotta kolmevuotiaani jaksaisi niihin keskittyä. Lehmä saa laastarin -kirja tekee kuitenkin poikkeuksen. Juoni tuntuu edistyvän tarpeeksi nopeasti, lapsi ymmärtää siinä esitetyt piiloviittaukset ja kirja myös naurattaa. Mimmi lehmä -sarja on mukavaa luettavaa, ja tämä kirja on se josta suosittelisin sen aloittamisen. Emppu kirjojen paras puoli on ilmeikkäät kuvat, jotka seuraavat hyvin tarinan kulkua. Lisäksi Emppun seikkailut ovat lähellä lapsen omaa arkea ja kokemusmaailmaa. Emppu käy lääkärissä kirjassa vaivaa yskä, jota käydään näyttämässä lääkärille. Kirjassa kuvataan miten lääkärissä otetaan kokeita ja kuunnellaan keuhkoja ja sydäntä. Tämä kirja toimii siis hyvin myös lääkärikäyntien valmisteluun.

Mutta sellainen viikko siis meillä. Ajattelin että tämä purkautuminen helpottaisi. Mutta ei, edelleen sapettaa. Onko teillä ollut tilanteita, joissa sairastutaan just kun ei pitäisi? Kerro toki kommenteissa ja paranna päivääni <3.