Miksi se pyöräilyviikko aina toimii... ajatuksen tasolla

08.05.2018

Nyt vietetään pyöräilyviikkoa. Minusta idea on aina hurjan hieno. Ja sekin on hienoa, että tapahtuma on tässä toukokuussa, kun aurinko alkaa paistaa ja pyörät kaivetaan varaston perukoilta. Sydämestäni olen siis idean puolella, mutta...

Pyöräilyviikko toimii meillä kaikista parhaiten nimeomaan siellä idean tasolla. Haaveilen leppoisesta pyöräretkestä lähikauppaan, kun tukka hulmuaa tuulessa, linnut laulavat, kesä tuoksuu ja ystävälliset vastaantulijat nostavat hyväntahtoisesti kättään tervehdyksiin.

Sitten se todellisuus. Aloitetaan ensimmäisestä esteestä, pienimmälle meillä ei ole turvaistuinta pyörään. Tämä tarkoittaa sitä että meidän pyöräretki yleensä alkaa lastenhoitojärjestelyillä. Suuri onneni on, että meillä mummolat sijaitsevat lähellä ja lastenhoito pyydettäessä usein järjestyy. Mutta joudun jo nyt töiden puolesta usein käyttämään mummuja lastenhoitotehtäviin, joten en juurikaan haluaisi heitä sen ulkopuolella vaivata.

Todellisuus numero kaksi. Kolmevuotiaani osaa pyöräillä apupyörillä jo hyvin, mutta on äärettömän kiinnostunut kaikesta ympärillään. Niinpä pyöräretkemme keskeyttää säännöllisin väliajoin mato, perhonen, valkovuokko tai isokokoinen koirankakka. Kaikki se minkä takia pitää pysähtyä ja ihmetellä. Ihana luonnontutkijani, mutta samalla tekee pyöräretkestämme kovin verkkaisen.

Kolmas pyörälenkin todellisuus on se, että siinä missä minä kestän suhteellisen hyvin kolmevuotiaan ihmettelytauot, ekaluokkalaiseni ei sitten ollenkaan. Vähän väliä kuuluu puhinaa ja kiukkuista jalan poljentaa. "Ei kai taas." "Äiti, ei me taas voida pysätyä." "Mä en jaksa enää." "Se on vaan koirankakka, etkö sä tajua." Siinä välissä sitten olen minä, toisaalta lepyttelijänä ja toisaalta hoputtelijana.

Ja sitten se todellisuus nro 4. Meitä on kotona 5 suuta syömässä. Tai kasvuiässä olevan 7-vuotiaan kohdalla voitaisiin puhua kahdesta ruokailijasta, niin paljon lautaselta aina ruokaa häviää. Se lähikaupan ostospyrähdys pitää siis sisällään vähintään kaksi ruokakassillista jos halutaan selvitä edes muutama päivä. Eli todellisuudessa se tukka hulmuten kaupparetki tarkoittaa tuskanhikeä otsalla, kun koitan taiteilla kotiin kauppakassi molemmissa sarvissa. Lastenistuimen lisäksi tarvitsisin siis ehkä myös peräkärryn. (PS. Ostettaisiin myös pieni lehmä, mielellään sellainen josta voi lypsytellä laktoositonta kevytmaitoa)

Meidän pyöräretket siis usein tyssäävät siihen ajatuksen kohdalle. Tällä viikolla tosin otimme pienen irtioton, ja siitä muistutuksena on tottumattomuudesta kipeä kakku.
Kaikki kunnioitukseni niille lapsiperheille jossa perhepyöräilyt ovat osa arkea! Hienoa, että sellaisia perheitäkin löytyy, jotka saavat tämän yhtälön toimimaan. Ehkä mekin, muutaman vuoden päästä. Näistäkin asioista huolimatta, mielestäni pyöräileminen ja pyöräilyviikko ovat huippujuttuja ja olen tapahtumassa koko sielullani mukana... ainakin ajatuksen tasolla.

Viikon kirjavinkit

Lupasinhan että vinkkailen myös niitä meidän perheen kirjapaloja teillä. Koska pyöräily on tällä viikolla ollut polttava puheenaihe, löytyy meidän perheen lukemistostakin pari pyöräilykirjaa. 

Rakastuin Janoschin kirjoihin, kun luimme lastentarhanopettajakoulutuksessa Panama -kirjan. Se kirja on täynnä huumoria ja lämpöä. Samaa lämpöä ja nauruhermojen kutkuttelua sisältää myös Huli Hunskelin etuvetojänismoottori. Jo kirjan nimi enteilee haskaa satua, eivätkä sisäsivut petä lukijaa. Kirja on meidän perheen suosikkeja. Tarinassa Huli Hunskeli etsiskelee ensin ystävää jonka kanssa voisi polkea tandemilla. Lopulta naapurin jänis hyppää tandemin etupenkille ja alkaa polkea ja niin matka alkaa. Ja aika seikkailu pyöräretkestä tuleekin.

Lotta -sarja on aika monelle meistä äideistä tuttu jo omasta lapsuudesta. Sitkeästi olen siis Lottia koittanut lukea pojillenikin, mutta rehellisesti täytyy myöntää ettei niistä ole muodostunut heidän lempikirjojaan. Jaksavat kyllä Lotan seikkailuja kuunnella, mutta harvoin Lotta on se kirja jota itse pyytävät lukemaan. Koska kuitenkin itse tunnustaudun suureksi Lotta faniksi, nousi Osaa Lottakin ajaa kirja mukaan tämän viikon vinkkauksiin. Lotta on kyllästynyt siihen että muut pääsevät pyörillään hänen kolmipyöräistään nopeammin. Niinpä Lotta lainaa salaa naapurin tädin pyörää. Harjoitellessa kyytiä saa niin Lotta kuin puutarhan kasvitkin. Kirja opettaa ettei mikään onnistu ilman harjoittelua, ja ettei se harjoitteleminenkaan ole aina kovin hauskaa.

Miina ja Manu pyöräilevät kirjassa on mukana sekä satua että opettavaisempia piirteitä. Varsinkin juuri pyöräilemään oppinut 3-vuotiaani rakastaa tällä hetkellä tätä kirjaa. Vaikka mukana on myös tarinaa Miinan ja Manun pyöräretkestä, löytyy sivuilta myös paljon tietoiskuja. Yhdessä opetellaan liikennemerkkejä ja oikeanlaista liikennekäyttäytymistä, eikä unohdeta myöskään pyörän huoltoa tai kypärää. Iltasatukirjaksi tämä Miina ja Manu ei oikein sovellu, mutta yhdessä selattavaksi ja keskusteltavaksi kirja on mitä mainioin.