Kun leikkiminen on vaikeaa, lukeminen on yhteistä aikaa

25.04.2018

Aloin kai lukea lapsille, koska en ole kovin hyvä leikkimään. Lukemisesta kuitenkin kasvoi minun ja lasten yhteinen juttu. Lukuhetkissä saa olla lähellä, ja niissä lapsilla on jakamaton huomioni. Luen lapsilleni, koska he ovat minulle tärkeitä ja se on minun tapani näyttää sitä heille.

Myönnän sen rehellisesti; leikkiminen on minulle vaikeaa. En oikein pääse sisälle tuohon lasten maailmaan. Voi johtua siitäkin, ettei kolme ja puolitoista vuotiaiden leikissä ole vielä juurikaan juonta. Ekaluokkalaiseni mielestä taas enemmän sotken hänen pikkulegojensa järjestystä, kuin osaan leikkiä. Juon kyllä tarjotusta "kahvikupista" ja kuljetan legoukkoja pitkin lattiaa, mutta itse tunnen olevani tilanteissa jotenkin ulkopuolinen. Leikkiin sisään on vaikea päästä ja sen lomassa on niin helppo vaipua itse omiin mietteisiin, pohtia työjuttuja ja vilkaista kännykännäyttöä.

Ehkä edellä mainituista syistä yhteiset lukuhetket ovat meidän perheessä muodostuneet niin tärkeäksi osaksi päivää. Niissä me ollaan aidosti yhdessä ja keskitytään siihen samaan juttuun. Nuo hetket ovat minulle aikuisena helppoja lähestyä. Silloin leikissä on juoni, eikä kännykkään vilkuilu onnistu. Lukuhetket ovat myös niitä, joista juoksujalkaiset piparkakkupoikani eivät ikinä ole kieltäytyneet. 

Lastenkirjan ääreen poikani on ollut, iästä riippumatta, aina helppo rauhoittaa. Uskon sen johtuvan siitä, että lukuhetket ovat olleet osa arkipäiväämme jo aivan vauvaiästä asti. Lukeminen oli varmasti ensimmäisiä yhteisiä "leikkejä", jonka sääntöjä lapseni alkoi ymmärtää. Palaan blogissani vielä varmasti noihin vauva-ajan lukukokemuksiin, niin positiivinen kuva niistä jäi.

Olen lukenut paljon lasten lukemiseen liittyviä tutkimuksia. Niiden pohjalta käsitykseni lapsille lukemisen ja lasten oman lukemisen tärkeydestä on vain kasvanut. Maailmamme perustuu edelleen paljon kirjoitettuun tekstiin ja sen tulkitsemiseen. Toki digitaalinen maailma on tullut siihen rinnalle, mutta toistaiseksi sen tuoma tietotulva on vain lisännyt luetunymmärtämisen tarpeellisuutta. Pidän näitä asioita tärkeinä, ja uskon että yhteisillä lukuhetkillä voin vaikuttaa lasteni tulevaisuuteen. Näistäkin asioista varmasti myös vielä tulevaisuudessa lisää.

Nyt blogini on siis avattu. Koitan järjestellä ajatuksiani siten, että saatte niiden hännänpäästä kiinni. Suurin ongelmani taitaa olla asiasta toiseen hyppelehtiminen. Koetan siinä tsempata, joten bear with me. Heittelen teille näytille myös kirjoja, joita meillä luetaan.

Mukavaa että olet matkassamme!