Kotiin voi aina tulla takaisin

21.06.2020

Vanhemmat usein vauvan kanssa öisin heräillessään ja taaperon uhmakiukkuja taltuttaessaan toivovat että olisipa lapsi jo isompi niin elämä olisi helmpompaa. Itse nyt kolmen teini-ikäisen vanhempana pysähdyn välillä miettimään että olisipa nämä lapset pieniä jotta voisin pitää heidät kotona valvovan silmäni alla. Sanonta pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet on aika kuvaava.

Teini-ikäisen kotiintulo aika kesälomalla

Kävin eilen pitkää neuvottelua lasteni kanssa siitä mihin aikaan pitää tulla kotiin loma-aikaan ja vielä juhannuksena. Nuorempi poikani joka on neljäntoista vanha olisi ehdottomasti halunnut olla ulkona vähintään kello 23 asti, mutta itse olin vakaasti sitä mieltä että viimeistään kymmeneltä illalla pitää hänen olla kotona. Pitkän neuvottelun jälkeen pääsimme sopuun ja sovimme hänen tulevan kotiin kymmeneksi.

Vanhempi poikani juuri peruskoulun päättänyt nuorimies oli ehdottomasti sitä mieltä että hänen täytyy saada nauttia juhannuksesta ja kavereiden seurasta puoleenyöhön asti. Ajatus siitä että lapseni joka jo tuki kuudentoista vanha on olisi ulkona Juhannuspäivänä puoliltaöin ei tuntunut hyvältä. Kovasti asiaa pohdittuamme sovimme, että poika tulee kotiin kello 23 mennessä. Vaikka poikani mukaan kaikki maailman muut hänen ikäisensä saavat olla puolille öin ulkona. Uskallanpa hiukan epäillä asiaa, mutta onnittelut niille sankareille joiden äiti antaa olla ulkona sinne puoleen yöhön tai myöhempään.

Kellon kyttäystä

Tunnustan istuneeni eilisen illan kuopuksen kanssa kotosalla katselemassa telkkaria sipsien ja limppareiden kera. Onneksi edes yksi lapsista on vielä nuorempi ja halusi viettää Juhannusta äidin kanssa kotona. Illan mittaan huomasin kyttääväni kelloa ja puhelinta silmä kovana.

Kello tuli kymmenen ja nuorempi poika tuli sovitusti kotiin. Valittaen toki miten hänen elämänsä on julmaa ja kamalaa, koska joutuu tulemaan jo kymmeneksi kotiin. Olin kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että poika saapui sovittuna aikana kotiin eikä kokeillut rajoja asian suhteen.

Seuraavaksi alettiinkin sitten odottaa esikoista, jonka kanssa oli sovittu että kotiin tullaan klo 23. Kello alkoi lähennellä jo kyseistä aikaa ja fiilis siitä että poika saapuisi ajoissa hävisi hetki hetkeltä. Jollain tapaa olin jo kuopuksen saavuttua varma että esikoinen ei ajoissa kotiin tulisi.

"Älä pliis oo vihanen"

Kello tuli yksitoista eikä poikaa näkynyt. Olin jo suunnitellut miten poika herää aamulla aikaisin rangaistuksena tekemään kotitöitä, mutta kiitos Perhekuplan bloggaajien käymien keskustelujen luovuin tästä ajatuksesta. Päällimäisenä mielenpäällä oli toki huoli siitä onhan pojalla kaikki hyvin.

Muutamaa minuuttia yli yksitoista sain puhelimeen viestin: "Oon tulossa himaan. Oon myöhässä. Olen vähän juonut, mut en paljoa. Tuun ihan koht. Älä pliis oo vihanen."

Viestin tultua tietysti helpotti huoli siitä että lapsi on tosiaan kunnossa ja tulossa kotiin. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun poika saapui kotiin humalassa. Äitinä en tietenkään koe aiheesta ylpeyttä, koska onhan hän vielä alaikäinen. Silti koen ylpeyttä siitä että hän on jo kuudentoista ja vasta nyt saapui ensimmäistä kertaa kotiin humalassa. Nyky maailmassa kuulee paljon tarinoita 10-13- vuotiaista jotka juovat humalahakuisesti.

Pääasia että hän uskalsi tulla kotiin

Kaiken sen huolen keskellä mitä illalla koin, olin myös ylpeä siitä että poika uskalsi myöntää mokansa ja tulla kotiin. Hän tiesi että vaikka oli mokannut hänen on silti turvallista tulla kotiin. Äitinä oli tyytyväinen että olen saanut luotua lapsilleni sellaisen tunteen, että he voivat aina tulla kotiin takaisin oli sitten tehnyt mitä tahansa. Koti on se turvasatama jossa mikään asia, ongelma tai murhe olisi sellainen etteikö sitä saisi ratkaistua jotenkin.

"En juo enää ikinä alkoholia"

Tänään aamulla sohvalla on torkkunut nuorimies jonka pää on kipeä ja olo ei muutenkaan ole paras mahdollinen. Olen myös kuullut tämän nuoren herran suusta sanat: "En enää ikinä juo alkoholia."

En ehkä ihan usko, että tämä juomareissu olisi tehnyt lapsestani täysin absolutistia, mutta luulen että hän ymmärtää myös alkoholin vaaroja paremmin. Olemme tänään käyneet keskusteluja siitä miten ihminen voi pahimmassa tapauksessa tukehtua omaan oksennukseensa jos juo liikaa ja sammuu.

Nauti yöheräilyistä ja taaperon uhmasta

Hei sinä äiti joka elät keskellä vauva- tai taaperoarkea. Haluan sanoa sinulle että nauti niistä hetkistä. Vaikka juuri nyt sinusta tuntuisi ihanalta että kotonasi olisi teinejä jotka eivät herättäisi sinua yöllä itkullaan tai uhmaisia kaikkea sanomaasi muista että teinien mukana tulee uudet haasteet. Vaikka et yöllä heräisi enää syöttämään lastasi saatat valvoa yön pimeinä tunteina odottaen nuortasi kotiin.

Lasten kasvaessa asiat muuttuvat, mutta vanhemman huoli ei poistu koskaan. Vanhempi kantaa lapsestaan huolta aina. Uskallan väittää että vaikka nuo lapset lentävät jossain kohtaa pois pesästä huoli heistä säilyy aina.

Teksti on julkaistu lasten luvalla.

-Perhekuplan ylläpitäjä, Minna

Kuva: Pixbay