Iltanukutuskatastrofi

14.06.2018

Yleensä meillä mennään nukkumaan todella hyvin. Piparkakkupoikani ovat kaikki aamuvirkkuja, joten nukkumaanmenokin tapahtuu illalla jo ennen kahdeksaa. Mutta viimeiset puolitoistaviikkoa ovat olleet yhtä nukuttamisen tuskaa.

Ihan pienestä asti vanhimmainen piparkakkupojistani on ollut hereillä aamuisin viimeistään kuudelta. Rytmi on periytynyt luonnollisesti myös nuoremmille, joten aamulla koko talo on hereillä viimeistään varttia yli kuusi. Tämä sopii myös omaan pirtaan hyvin, sillä on ihana saada muutama tunti omaa-aikaa iltaisin. Eikä aamuherätyskään enää haittaa, olen tottunut saamaan aamusta paljon aikaiseksi.

Meillä on aina ollut iltarutiinit hyvin samantyyppisinä. Kaikki pojat menee yhtäaikaa yläkertaan. Ensin pestään hampaat, sitten vaihdetaan yövaatteet. Yövaatteet päällä käperrytään iltasadulle sohvalle. Iltasadun jälkeen menen pienempien piparipoikien makuuhuoneeseen valvomaan heidän nukahtamistaan. Kun pikkuväki nukkuu (tähän on yleensä mennyt noin 5-10min) vaihdan naapurihuoneeseen lukemaan isompien kirjaa vanhimmalle, joka yleensä nukahtaa noin 10min sisään kirjan aloittamisesta. Näin ollen nukuttaminen on kestänyt yhteensä noin puolituntia. Meillä nukkumaanmenorutiinit ovat olleet minun juttu, isä on sillä kohtaa yleensä siivoilemassa iltapalajälkiä pois pöydästä.

Viimeiset puolitoistaviikkoa homma on mennyt ihan poskelleen. En edes tiedä mistä se johtuu. Isompia muutoksia ei ole ollut, mutta ehkä valoisat kesäyöt valvottavat. Jostain syystä kaksi nuorempaa eivät tahdo nyt saada unenpäästä kiinni. Aamulla herätään normaaliin tapaan, iltarutiinit hoituvat... no rutiinilla. Mutta kun pitäisi rauhoittua omaan sänkyyn on edessä noin tunnin hyöriminen ja pyöriminen. 

Keskimmäinen piparkakkupoika laulaa ääneen ja juttelee seinille. Hän on ainakin ollut sellainen, että höpöttelee omassa sängyssä mielellään. Nyt kuitenkin ääni on alkanut olla kovempi, tämä puolestaan saa pienimmän piparipojan liittymään mukaan. Se näkyy lähinnä karkausyrityksinä, hyppimisinä, pomppimisina, äänekkäänä nauruna. Ja mitä enemmän pikkuveli nauraa, sitä enemmän isoveli höpöttää. Ja sitä enemmän äiti uhkailee, kiristää, lahjoo ja vähän lopulta karjuukin. 

Kun sitten viimein saan lapset vähän ennen kymppiä nukkumaan, olen niin väsynyt että painun itsekin nukkumaan. Varsinkin kun aamu tietää aikaista nousemista. Kyllä ärsyttää, kun sitä illan odotettua omaa-aikaa ei jääkään! Minua ärsyttää myös se, että olen alkanut pelätä ja ärsyyntyä jo ennen nukutuksen alkua. Ennen se oli päivän mukavimpia hetkiä, käperryttiin sohvannurkkaan ja lueskeltiin ja juteltiin päivästä. Nyt huomaan lukevani satua kireänä, kun tiedän että kohta se rumba taas alkaa. 

Mietin, että ehkä tuo kaksikko pitäisi illasta erottaa toisistaan? Tai pitääkö rikkoa rutiinit ja alkaa viedä pienemmät nukkumaan eri aikaan? Onko sinulla kokemuksia nukutusongelmista? Miten teillä ne ratkaistiin?

Viikon lastenkirja vinkkaus

Tällä viikolla vinkkauksessa on kiva iltasatukirja, joka normaalioloissa on myös toiminut meidän lapsilla hyvin nukkumiseen rauhoittumisessa. Nykyään se kertoo ehkä enemmän siitä iltarumbasta joka meillä pyörii.

Sängyssäni on mursu! -kirja kertoo Iirosta, joka haluaisi mennä nukkumaan. Sängyssä oleva mursu on kuitenkin eri mieltä. Iiro joutuu tekemään kaikkensa nukahtamisen eteen, kun mursua janottaa, nälättää, laulattaa ja leikityttää. Kuulostaako tutulta?