"Jos voin tässä kohtaa yhtään lapseni kaveripiiriin vaikuttaa teen sen."

Lapselle alkaa jo alle kouluiässä syntymään kaveri- ja ystävyyssuhteita. Parhaimillaan osa näistä kestää aikuisikään tai elämän loppuun asti. Kaveri- ja ystävyyssuhteilla on tärkeä rooli lapsen elämässä. Vanhemman tehtävänä on tukea lasta kaveri- ja ystävyyssuhteiden syntymisessä ja niiden ylläpitämisessä.

Tämän kirjoituksen aihe nousi mieleeni kun keskustelin yhtenä iltana lapseni kanssa. Lapseni luokalla on poika jonka käytös ei aina oppitunneilla tai välitunneilla ole aivan asianmukaista. Oppitunneilla ongelmaa on ollut keskittymisessä ja työrauhan antamisessa muille. Välitunneilla tämä poika taas suuttuu jos häviää jossain pelissä tai ei ole paras kaikessa. 

Olen tämän lapsen vanhemmat tavannut vanhempainilloissa. Oikein fiksun oloisia ihmisiä ovat. Vanhempainilloissa ovat tuoneet ilmi, että tekevät kyllä kovasti töitä sen eteen, että lapsen käytöstä saataisiin muutettua. Lapsen vanhemmat ovat siis tietoisia koulussa olevista ongelmista ja tekevät tiivistä yhteistyötä koulun kanssa asian muuttamiseksi.

Olen aina omalle lapselleni painottanut ettei ketään saa jättää yksin tai leikin ulkopuolelle. Ei edes tätä poikaa jonka käytös ei ole aina hyväksyttävää ja joka saattaa suuttua jos häviää pelin. Leikistä ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi haukkuminen tai lyöminenkin. Oma lapseni on tämän ymmärtänyt ja sanonut että on aina pyytänyt tämänkin pojan mukaan leikkiin.

Nyt kuitenkin on tullut esiin uusi ongelma. Omalla lapsellani on omalla luokalla kaksi parasta kaveria joiden kanssa tykkää pelailla ja leikkiä. Nyt tämän toisen kaverin vanhemmat olivat ilmoittaneet pojalleen että tämän tulee välttää tämän käytösongelmista kärsivän pojan seuraa. Oma lapseni sitten toi esiin huolen että hän ei voi nyt leikkiä oman kaverinsa kanssa, kun tämä ei saa leikkiä samaa leikkiä missä tämä käytösongelmista kärsivä poika on. Oma lapseni taas sanoi ettei halua alkaa kiusaajaksi ja jättää tätä käytösongelmista kärsivää poikaa pois leikistä.

Kehuin tietysti omaa lastani ja lupasin soittaa tämän kaverin vanhemmille. Soitin ja kerroin että tällainen ongelma on tullut ilmi. Valitettavasti tämä lapseni kaverin äiti totesi minulle, ettei hän tahdo oman lapsensa leikkivän huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa. Itselleni tuli noista sanoista todella paha mieli. Olen aina ollut sitä mieltä että vaikka lapsella olisikin käytösongelmia joiden takana todennäköisesti on jokin syy tai diagnoosi ei se ole syy sysätä ketään syrjään. Puhelu lapseni kaverin äidin kanssa päättyi sanoihin jotka tämän jutun otsikossakin ovat.


"Jos voin tässä kohtaa yhtään lapseni kaveripiiriin vaikuttaa teen sen."

Mietin miltä tämän käytösongelmista kärsivän pojan äidistä tuntuu. Kuulin omalta lapseltani ettei tätä kyseistä poikaa ikinä kutsuta muiden syntymäpäiville. Oma lapseni kuitenkin totesi, että hän aikoo kyseisen pojan kutsua.

Kovasti jäin miettimään onko vanhemmalla oikeus kieltää lastaan leikkimästä jonkun lapsen kanssa? Vanhemmalla on toki vastuu lapsen kasvatuksesta, mutta onko vanhemmalla oikeus pyytää lastaan jättämään toinen lapsi ulkopuolelle porukasta? Entä jos se sinun lapsesi olisi se joka jätetään ulkopuolelle porukasta? 

-Minna Mäkelä, Perhekupla ylläpitäjä

Kuva Pixbay